VEPATUKI (Vesihuoltopalvelujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioklusteri)

Hankkeen nimi

Yhteyshenkilön nimi

Petri Juuti

Toteuttajaorganisaatio

TTY/Vesihuoltopalvelujen CADWES tutkimusryhmä

Hankkeen muut toteuttajat

Mukana VEPATUKI-klusterissa ovat tässä vaiheessa seuraavat kahdeksan vesihuoltolaitosta: Kurikan Vesihuolto Oy tj Juha Kotiranta Juha.Kotiranta@Kurikka.fi Tampereen Vesi ma. tj Petri Jokela petri.jokela@tampere.fi Kymen Vesi Oy tj Jani Väkevä Jani.Vakeva@kymenvesi.fi Ylöjärven Vesi Oy tj Jouni Vähäkyttä Jouni.Vahakytta@ylojarvi.fi Riihimäen Vesi tj Jarmo Rämö Jarmo.Ramo@riihimaki.fi Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy tj Jukka Meriluoto jukka.meriluoto@hsvesi.fi Äänekosken Energia Oy tuotantopäällikkö Peter Rinne peter.rinne@aane-energia.fi Huittisten Puhdistamo Oy tj Anna Halinen anna.halinen@huittistenpuhdistamo.fi

Hankkeen koko budjetti (sis alv)

625 000,00 €

Hankkeen aikataulu

1.9.2017-31.12.2022, rahoitusta haetaan nyt vuosille 2018-2019

Hankkeen aihepiiri

Hallinto ja talous

Tavoitteet

Tuotetaan näkemyksellistä tietoa vastuullisen päätöksenteon tueksi sektorin keskeisistä vesihuoltopalveluihin ja niiden hallintaan liittyvistä ilmiöistä ja tarpeista, joita ovat seuraavat: (i) saneeraustarve ja toimenpiteet sekä prosessit ja menetelmät saneeraustoiminnan edistämiseksi mukaan lukien vesihuoltolaitosten tuloutusvaatimukset ja niiden kohtuullisuus (2018) (ii) vesihuollon monialayritykset vs. vesihuollon omien organisaatioiden kehittäminen (2019)

Toteutus

Aiempien keskustelujen ja saadun palautteen pohjalta aloitimme 1.9.2017 aiheella: (i) saneeraustarve ja toimenpiteet, prosessit ja menetelmät saneeraustoiminnan edistämiseksi mukaan luettuna vesihuoltolaitosten tuloutusvaatimukset ja niiden kohtuullisuus. Tämä valmistunut 2018 lopussa. Kirjallisuuskatsaus, case haastattelut ja laajempi webropol-kysely tehty. VEPATUKI teeman ii) vesihuoltopalveluiden organisaatiot parissa aloitimme vuoden 2019 alusta.

Tulokset

SANEERAUSVELAN/KORJAUSVELAN MÄÄRITELMÄ Ehdotus: Korjaustarpeesta puhutaan niin kauan kuin saneeraus on sillä tasolla, että verkostot ja vesihuoltojärjestelmä pysyvät kunnossa ja uusiutuvat realistisessa odotettavissa olevassa elinkaaressa. Putkistojen odotettavissa oleva ikä vaihtelee alueittain (enintään 70-100 vuotta). Korjausvelkaa/saneerausvelkaa tulee kun saneeraustahti jää jälkeen hyvän ylläpidon ja realistisen uusiutumisen edellyttämästä määrästä. Saneerausvelka ilmaistaan lopullisessa muodossa rahamääränä, joka verkostoon tulisi investoida, että verkoston ja vesihuoltojärjestelmän tila olisi hyvä ja että se uusiutuisi realistisesti odotettavissa olevana kestoaikana. HAVAINTOJA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Vesihuoltolaisten lähtökohdat Suomen eri puolilla - kuten muissakin maissa - ovat varsin, ellei hyvin erilaisia. Pääsääntöisesti maamme vesilaitokset omistaa kunta tai kaupunki, joka omistajana haluaa osakeyhtiöltään/taseyksiköltään/liikelaitokseltaan tuottoa yhteiseen kassaan. Lisäksi on suuri määrä vesiosuuskuntia, joiden osuus veden kokonaismyynnistä lienee noin 10 %. Hankkeessa tehtyjen haastattelujen perusteella putkistojen suositusikä vaihteli 40-60 vuoteen. Arvio perustui alalla yleisesti vallitsevaan käsitykseen. Toki osa putkista oli täysin käyttökelpoisia ja huomattavasti vanhempia (esim. 1970-luvun alun valurautaputket olleet hyvää materiaalia). Huolestuttavaa oli kuitenkin, että osaa 1990-luvulla asennetuista putkista pitää uusia. Tällöin kysymyksessä oli väärä materiaalivalinta maaperään nähden ja huolimaton asennus. Toisaalta 1960-luvun muoviputket ovat edelleen käyttökelpoisia. Käytännössä kukaan ei tiedä – eikä voi varmasti tietää – milloin mikäkin putki tulee elinikänsä päähän. Laskennassa käytetyt arvot ovat näin vain hyviä arvauksia. Asiaan tarvitaan yhteismitalliset arvot, jos saneeraustarvetta halutaan vertailla kaupunkien kesken. Laskennassa on huomioitava materiaalin, maaperän, putken iän lisäksi myös putken koko. Selkeintä lieneekin puhua saneeraukseen tarvittavasta euromäärästä. Kaikilla kaupungeilla ei ole riittävästi rahaa saneerata katujaan. Tästä seuraa tilanne, jossa vesilaitoksen on saneerattava enemmän kuin ne kohteet, joissa kaupunki saneeraa katuja. Tällöin sujutetaan tai suuntaporataan eli saneeraus tehdään pintaa rikkomatta. Suuntaporaus on hyvä, uudehko saneerausmenetelmä. Joissain kaupungeissa saneerataan vesihuolto myös silloin aukikaivamalla, kun katua ei saneerata. Syynä esimerkiksi se, että sekaviemärialueita saneerataan erillisviemäröidyksi. Koska katu joudutaan kaivamaan auki joka tapauksessa hulevesiviemärin rakentamisen takia, kannattaa samalla uusia vanhat vesi- ja jätevesijohdot samaan kaivantoon. Saneeraustilanteessa vesilaitos joutuu päättämään, hankkiiko se tarvittavat materiaalit itse vai hankkiiko ne urakoitsija. Molemmissa on omat puolensa: urakoitsijan hankkiessa materiaalit vesilaitoksen pitää valvoa materiaaleja tarkemmin, että ne ovat tilauksen mukaisia. Urakoitsija lisää materiaaleihin myös katetta, jolloin hinnassa saatetaan hävitä. Jos vesilaitos itse hankkii materiaalit, niin se on vesilaitosta työllistävää: kun urakoitsija tulee töihin, niin vesilaitoksen on huolehdittava, että riittävä määrä materiaalia on saatavilla. Helposti voi tulla valituksia esimerkiksi, jos kaivot eivät ole ehtineet työmaalle, kun urakoitsija on siellä töissä. On myös huomattu, että jos vesilaitos hankkii materiaalit itse, niin hävikkiä työmailla on enemmän. Urakoitsijalta voi tuolloin jäädä helpommin putkijäämiä. Jos urakoitsija hankkii materiaalit itse, niin se miettii tarkemmin, ettei sitä kautta tule ylimääräisiä kustannuksia. Toinen suuri kysymys on se, että miten urakoitsijat sitoutetaan pitkäksi, vuosikymmenien aikaväliksi tekemäänsä urakkaan. Kun vesilaitos tekee itse työn, sama organisaatio ja jopa samat ihmiset kärjistäen sanottuna korjaavat omat virheensä, jos niitä tulee asennusvaiheessa tehdyksi. Jos työn tekee urakoitsija, niin onko useamman vuosikymmenen kuluttua samaa yritystä kantamassa vastuuta mahdollisista virheistä? Saneerausmenetelmät olivat kyselyyn 2018 vastanneiden mielestä riittävällä tasolla, mutta lisää kilpailua kuitenkin kaivattiin alalle. Vesihuoltolaitokset ovat määrätietoisesti nostamassa saneerausmääriään. Tavoitetasoon pääsy tarkoittaa monessa tapauksessa vesimaksujen nostoa jatkossa. Suuri kysymys on myös se, miten saada tonttien omistajat saneeraamaan omat johtonsa. Siihenkään ei vesihuollon ongelmiin yksioikoiseksi lääkkeeksi tarjottu laitoskoon suurentaminen auta. Aluesaneerausta tulisi kehittää edelleen. Sen suhteen olisi ratkaistava, miten saada kiinteistön omistajat mukaan saneeraamaan omat tonttijohtonsa. Kaikkien tämän hankkeen yhteydessä toukokuussa 2018 tehtyyn kyselyyn vastanneiden mielestä saneerausmenetelmät ovat hyvällä tasolla eli saneerausmenetelmien kehittämisestä ei löydy apua saneerausvelan pienentämiseen. Samassa kyselyssä suurimpana saneerausvelan syntymisen syynä pidettiin sitä, että vesimaksuja ei

Tietoa hankkeesta muualla internetissä

http://www.cadwes.com/vepatuki/

Loppuraportti (julkinen)

Yhteenvetokalvot ja tiedote (julkiset)

VEPATUKI (Vesihuoltopalvelujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioklusteri)

Hakijan toimittamat tiedot