Pohjaveden otto talousvedeksi Suomessa: teknisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien ongelmien
Kehittämisrahaston rahoitusosuus: 7000 €
Rahoituspäätös tehty: 2014-10-29
Hakijan toimittamat tiedot
| Hankkeen nimi | Pohjaveden otto talousvedeksi Suomessa: teknisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien ongelmien |
| Yhteyshenkilön nimi | Pekka Rossi |
| Toteuttajaorganisaatio | Oulun yliopisto |
| Hankkeen muut toteuttajat | |
| Hankkeen koko budjetti (sis alv) | 20 000,00 € |
| Hankkeen aikataulu | 2016 |
| Hankkeen aihepiiri | Talousveden hankinta ja käsittely |
| Tavoitteet | |
| Toteutus | |
| Tulokset | Suomessa yli puolet käytetystä talousvedestä on pohjavettä. Sen käyttöä suositaan tasaisen ja hyvän laadun takia: parhaimmillaan pohjavesi on lähes suoraan valmista juomavedeksi. Pohjaveden otto ei kuitenkaan ole aina ongelmatonta. Veden ottoon voi liittyä teknisiä haasteita, kuten esimerkiksi pumppausmäärän sovitus veden laatuun. Sosiaalisia haasteita taas voi olla pohjaveden oton hyväksyttävyydessä. Tietämys pohjavedestä riippuvaisista ekosysteemeistä on myös jatkuvasti kasvanut ja EU:n pohjavesidirektiivin kautta myös Suomen lainsäädäntö pohjavesiekosysteemien kannalta on tarkentumassa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa pohjavedenoton riskejä ja ongelmia Suomessa. Teknisiä riskikartoituksia tehdään vesilaitoksilla osana normaalia toimintaa, mutta nyt tavoitteena oli vertailla eri riskityyppejä ja kuinka ne nähdään nimenomaan vesilaitoksien näkökulmasta. Tutkimuksessa tietoa kerättiin Suomen pohjavettä käyttäviltä vesilaitoksilta haastatteluin ja kyselyillä. Kyselyyn saatiin 77 vastausta, ja haastatteluita tehtiin yhteensä 13 kappaletta, joista 11 vesilaitoksilla ja kaksi ELY-keskuksilla. Tavoitteena oli kartoittaa riskejä teknisestä, sosiaalisesta ja ympäristön näkökulmasta. Mikä riskeistä tulee lähitulevaisuudessa vesilaitosten näkökulmasta asettamaan eniten haasteita? Kerättyä aineistoa lähestyttiin kahdesta näkökulmasta, Aleksi Wallinin diplomityössä teknisestä vertailusta ja Mika Salmen pro-gradussa sosiologisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa nousi esille, että vedenottoon liittyvät vaikeudet koskevat usein teknisten seikkojen, kuten raudan ja mangaanin poiston haasteiden lisäksi yhteiskunnallisia haasteita. Kyseiset ongelmat liittyvät muun muassa erilaisten intressien ja maankäyttömuotojen välisiin ristiriitoihin. Vesihuoltolaitosten toimintakentässä on lähiaikoina tapahtunut muutosta, jonka taustalla ovat erityisesti valtiohallinnon tasolla tapahtuneet toiminnan uudelleenjärjestelyt sekä ympäristöarvojen kasvanut yhteiskunnallinen merkitys. Muutospuheen keskiössä on pitkäaikaisten alueellisten kumppanuuksien ja julkisen puolen asiantuntijuuden purkaminen ELY-keskuksista ja korvautuminen yksityisillä toimijoilla. Suurin osa kyselyyn vastanneista vesilaitoksista oli sitä mieltä, että ympäristöarvojen ja vedenoton ristiriidat eivät ole estäneet pohjavedenottoa. Haastatteluissa selvisi, että ympäristöarvot eivät välttämättä ole estäneet pohjavedenottoa mutta ovat pienentäneet vedenottomääriä ja vaikuttaneet luvanhankintaprosessin sujuvuuteen. Ympäristöarvojen ja vedenoton ristiriitoja ilmenee lähinnä uusien pohjavesialueiden käyttöönotossa ja uusien vedenottamoiden rakentamisen yhteydessä. Yhteistyössä vesilaitoksen ja ELY-keskuksen vesihuollon sekä ympäristönsuojelun edustajien kanssa koettiin puutteita. Keskusteluyhteyden tärkeys ELY-keskusten eri osastojen kanssa korostui sujuvamman lupaprosessin saavuttamiseksi. Luonnonsuojelupuhe artikuloituikin vahvasti ELY-keskuksen kaksoisroolin sekä hyvän ja huonon suojelun välisen kahtiajaon kautta. Vesihuoltolaitosten toimintaa edistävä suojelu (mm. harjujensuojelu) muodostui puheessa hyväksi suojeluksi, kun taas toimintaa rajoittava suojelu (mm. Natura 2000) muodostui huonoksi suojeluksi. Maankäytön ja vedenoton intressien ristiriidat ovat vaivanneet vesilaitoksia pitkään, mutta haastattelujen perusteella suunta näyttää muuttuneen. Ongelmat yhdistettiin kuntien viranomaisiin ja kaavoittajiin, jotka ohjaavat ja luvittavat maankäyttöä alueellaan. Haastatteluissa oltiin sitä mieltä, että pohjavedenottoa ei arvosteta tarpeeksi päätöksenteossa. Ratkaisuna voi olla esimerkiksi yhteistarkkailuohjelma, jossa kunta, vesilaitos ja paikalliset yritykset rahoittavat pohjavesialueen tutkimukset ja kartoitukset. Pohjavedenoton hyväksyttävyys nähtiin pienimpänä haasteena haastatteluun vastanneiden vesilaitosten näkökulmasta, vaikka se on tärkeimpiä yksittäisiä kanavia johon vesilaitos voi omalla aktiivisuudellaan ja tiedottamisella eniten vaikuttaa. Haastateltavat vesilaitokset korostivat hyväksyttävyyden hakemisessa neuvottelutaitojen merkitystä, kohtuullisten korvausten sopimista mahdollisista haitoista ja osallistamista. |
| Tietoa hankkeesta muualla internetissä | |
| Loppuraportti (julkinen) | |
| Yhteenvetokalvot ja tiedote (julkiset) |