Hankkeen tila: Valmistunut
Kehittämisrahaston rahoitusosuus: 5000 €
Rahoituspäätös tehty: 2005-12-31

Hakijan toimittamat tiedot

Hankkeen nimi	Yhdyskuntajätevesilietteen käsittelytekniikoiden toimivuus - lopputuotteet, ympäristövaikutukset ja kustannukset
Yhteyshenkilön nimi
Toteuttajaorganisaatio	Suomen ympäristökeskus
Hankkeen muut toteuttajat
Hankkeen koko budjetti (sis alv)	0,00 €
Hankkeen aikataulu
Hankkeen aihepiiri	Lietteet
Tavoitteet	Tutkimus toteutettiin esiselvityksenä, jolla koottiin yhteen eri tahoilta tämän hetkistä tietoa lietteen loppusijoitukseksen reunaehdoista. Tavoitteena oli myös kartoittaa tämän hetkisiä tutkimustarpeita.
Toteutus	Esiselvitys koostui seuraavista aiheista: lietetuotteiden loppusijoitusta koskeva kysely eurooppalaisille lieteasiantuntijoille, kirjallisuusselvitys, sekä haitta-aineille, patogeeneille annetut raja-arvot, lietettä koskevat ympäristöluvat Suomessa ja viimeisimmät lietteenkäsittelytekniikat. Kirjallisuusselvitys keskittyi lähinnä lietetuotteiden sisältämiä taudinaiheuttajia ja lietetuotteiden käyttöä koskevia riskinarviointeja käsittelevään viimeaikaiseen tieteelliseen kirjallisuuteen.
Tulokset	Eurooppalaisille lieteasiantuntijoilta saatujen vastausten perusteella EU:n lietteitä koskevat direktiivit on sisällytetty kaikkien kyselyssä mukana olleiden maiden lainsäädäntöön. Koska lietteiden käyttöä koskevaa EU-direktiiviä ollaan oltu uudistamassa jo useampia vuosia, ei kansallisen lainsäädännön uudistaminen etene Euroopan maissa. Lietteiden loppusijoitus on Euroopassa luvanvaraista toimintaa. Luvan myöntää joko paikallinen, läänintason tai valtakunnallinen viranomainen. Vastuu lietteen loppusijoituksesta on eurooppalaisittain lietteen tuottajalla, joksi katsotaan vesihuoltolaitos. Tavallisimmat lietteenkäyttötavat eurooppalaisittain ovat viherrakentaminen ja maatalouskäyttö. Myös poltto on tavallista. Kaatopaikkasijoittaminen on vähäistä Kreikkaa lukuun ottamatta. Seuraavien tekijöiden mainittiin vaikuttavan lietteen loppusijoitukseen: säädöksien raja-arvot, taloudelliset tekijät (kuljetus-, tuotanto- ja investointikustannukset), lietteen alkuperä (teollinen vai pienpuhdistamo), kuluttajien, maanviljelijöiden ja ruokateollisuuden mielipiteet, hallinnolliset tekijät, polttolaitosten läheisyys, lietteensijoituksen BAT, alueelliset kiellot, orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto, levitysmahdollisuudet ja kausittainen käyttö maataloudessa. Eurooppalaisittain tärkeimmät syyt siihen, miksi lietetuotteita ei käytetä maataloudessa, ovat tärkeysjärjestyksessä liian korkeat raskasmetallipitoisuudet, taudinaiheuttajat, liian korkea typpipitoisuus, orgaaniset haitta-aineet, kustannukset (kuljetus) ja ennakkoluulot lietteen käyttöä kohtaan. Näiden lisäksi lietteen maatalouskäyttöä vähentävät: alueelliset rajoitukset, kausittainen käyttö (varastointitarve), vaihtoehtoiset käyttömahdollisuudet kiinnostuneiden asiakkaiden puute, ja viranomaisten toimet. Myös fosforin käyttökelpoisuus kasveille voi olla liian heikko, jotta lietettä voitaisiin käyttää lannoitteena maataloudessa. Tällä hetkellä on tutkittu ja tutkitaan seuraavia aiheita lietteen käsittelyssä ja loppusijoituksessa: mädätys, energiahyötykäyttö, kompostointi, matokompostointi, lietteen määrän vähentäminen, lietteen fysikaaliset ominaisuudet, patogeenit lietteessä, potentiaalisesti haitalliset aineet lietteessä, loppusijoitus ja hyötykäyttö, sekä päätöksentekoon liittyvät riskinarviointi, ympäristökuormituksen arviointi, biojätteen (ml. liete) käsittelyn arviointi. Suomen voimassaolevat raskasmetallien raja-arvot ovat suhteellisen tiukkoja. Melkein kaikki EU-maat ovat omaksuneet tiukempia raja-arvoja kuin direktiivissä. Hollannin rajat ovat tiukimmat, keskimäärin vain noin 1/16 direktiivin rajoista, Suomen rajat ovat keskimäärin noin 1/5 direktiivin rajoista ja USA:n rajat ovat väljempiä kuin direktiivin rajat, keskimäärin 1,75-kertaiset. Maita, joissa on sekä tiukka raja-arvo että matalat pitoisuudet ovat Hollanti, Ruotsi ja Suomi. Orgaanisten haitta-aineiden raja-arvot ovat vielä suhteellisen harvinaisia Euroopassa ja muualla. Rajoja on viidessä maassa Euroopassa. Tähän selvitykseen on koottu mahdollisesti haitallisten orgaanisten aineiden pitoisuuksia lietteissä. Patogeeneja koskevia raja-arvoja ja määräyksiä eri maissa koottiin. Tiukkoja salmonellarajoja on seuraavissa maissa: Espanja, Itävallassa Burgenland ja Ala-Itävalta, Puola, Tanska ja Iso-Britannia. Lisäksi Suomen lannoitetuotelakiehdotuksen sisältämät raja on tiukka. Ulosteperäisiä patogeeneja koskevia rajoituksia laeissa tai sopimuksissa on Espanjassa, Etelä-Afrikassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Ranskassa Suomen lakiehdotuksessa, Tanskassa, Iso-Britanniassa ja USA:ssa. Loisia ja niiden munia koskeva säädös tai sopimus on Etelä-Afrikassa, Itävallan Burgenlandissa ja Ala-Itävallassa, Puolassa, Suomen lakiehdotuksessa ja USA:ssa. Patogeeneja tuhoavia prosesseja voi olla biologisia, kemiallisia, lämpökäsittelyjä, säteilytys, ja pitkäaikainen varastointi. Iso-Britanniassa olemassa olevilla puhdistamoilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että mesofiilisella mädätyksellä ei päästä yhtä hyviin patogeenien vähenemiin kuin kompostoinnilla, kalkkistabiloinnilla ja termisellä kuivauksella. Pelkät pitoisuudet eivät kerro sitä, mikä on riittävä menetelmä patogeenien poistamiseen. Pitoisuuksien lisäksi täytyy arvioida niiden aiheuttamat mahdolliset haitat asianmukaisilla menetelmillä (riskinarviointi), jotta tiedetään riittävän turvalliset pitoisuudet kuhunkin käyttötarkoitukseen. Tässä selvityksessä on koottu patogeenien ja patogeeni-indikaattorien pitoisuuksia erilaisten käsittelyprosessien jälkeen. Yhdyskuntajätevesilietteiden käytön ja loppusijoituksen riskinarvioinnista on tehty ohjeluonnos CEN/TC 308 –ryhmässä. Jotta riski olisi olemassa, on myös oltava altistusreitti, jonka kautta vaara voi välittyä lähteestä kohteeseen (ihminen, eläin, kasvi, jne.). Ennen riskinarviointia on syytä päättää sen tarkoitus ja ymmärtää syy-seuraus -suhteet, eli lyhyesti 'mikä riski, kenelle tai mille'. Analyysin on oltava systemaattista ja loogista, ja sen täytyy olla hyvin dokumentoitu. Analysoidessa t
Tietoa hankkeesta muualla internetissä	https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/39777/sykera_1_2008.pdf?sequence=1
Loppuraportti (julkinen)
Yhteenvetokalvot ja tiedote (julkiset)