Hankkeen tila: Valmistunut
Kehittämisrahaston rahoitusosuus: 12000 €
Rahoituspäätös tehty: 2007-12-31

Hakijan toimittamat tiedot

Hankkeen nimi	Kylmien jätevesien typen poisto käyttäen kantoainetta ja jälkikäsittelykenttää
Yhteyshenkilön nimi
Toteuttajaorganisaatio	Oulun yliopisto
Hankkeen muut toteuttajat
Hankkeen koko budjetti (sis alv)	0,00 €
Hankkeen aikataulu
Hankkeen aihepiiri	Jätevedet
Tavoitteet
Toteutus	Tutkimuksessa selvitettiin toiminnassa olevien bioroottorien ja Kauhajoen biosuodattimen typen hapetusta ja poistoa. Tarkasteltavilla bioroottoreilla on eri suuruinen orgaaninen kuormitus. Lakeuden Keskuspuhdistamon yhteyteen rakennettiin bioroottori ja biosuodatin koetoimintaa varten. Bioroottorin rakensi Mämmelä Oy, jolla on vuosien kokemus bioroottorien rakentamisessa. Bioroottorin levyjen pinta-ala oli yhteensä 1 000 m2 ja materiaali normaalisti bioroottoreissa käytettyä muovia. Ilmastettu 2 m3 biosuodatin rakennettiin paikalla. Huokoinen Filtralite biosuodatinmateriaali oli raekooltaan 3 - 6 mm ja sen tiheys oli 1,5 kg/dm3. Suodatinmateriaali saatiin Oulun Veden Taskilan jätevedenpuhdistamolta. Näitä koelaitoksia käytettiin pääosan ajasta puhdistamolta saadulla biologisesti puhdistetulla jätevedellä. Lisäksi testattiin alumiinikemikaalilla jälkisaostetun jäteveden käyttöä biosuodattimessa. Koska bioroottorin levyillä biomassan kasvu oli heikkoa, biomassaa kasvatettiin koeajon aikana 2 kertaa ottamalla bioroottorille kemiallisesti etuselkeytettyä jätevettä. Sekä biosuodattimen että bioroottorin läpi mennyt virtaama oli koeajojen aikana n. 20 m3/d. Koelaitteiden läpi mennyt jätevesi pumpattiin 0,2 ha suuruiselle jälkikäsittelykentälle, jossa tutkittiin denitrifikaatiota. Koeajot tehtiin kesäkuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana. Tänä aikana tulevan jäteveden lämpötila kohosi 8 oC:sta 12 oC:en.
Tulokset	Bioroottorille saatiin biomassaa kasvamaan vasta, kun sinne syötettiin esiselkeytettyä jätevettä. Kun jäteveden otto muutettiin aktiivilieteprosessin jälkeen, saatiin aluksi yli n. 50 % nitrifikaatiotuloksia, mutta nitrifikaatioprosessi ei kyennyt käytetyillä bioroottorin pinnoilla säilyttämään biokasvustoa. Biomassa huuhtoutui vähitellen pois ja samalla heikkenivät myös nitrifikaatiotulokst. Nirifikaatioroottorissa levyjen pinnan täytyisi olla käytettyä pintaa karkeampi tai huokoisempi. Suodattimessa kuormituksella 0,6 kgNH4/m3·d saatiin 30 - 50 % nitrifikaatio. Kuitenkin osoittautui, että suodatinmassan täytyisi olla tiheydeltään lähellä arvoa 1 kg/dm3, jolloin suodatinmassa olisi ilmastuksen avulla kaiken aikaa liikkeessä eikä tapahtuisi tuloksia heikentäviä kanavoitumisia. Jälkikäsittelykentälle syötetty nitraatti pelkistyi veden laatuhavaintojen mukaan täysin. Ennen kokeen alkua ja kokeen aikana kentältä lähtevän veden nitraattipitoisuus oli n. 0,1 mg/l. Samanlaisia tuloksia oli saatu jo aikaisemmin tehdyissä kokeissa. Tulokset on rtaportoitu diplomityössä Koivisto, Kari. 2009. Kylmien jätevesien typenpoisto kantoaineprosessia käyttäen. Oulun yliopisto.
Tietoa hankkeesta muualla internetissä
Loppuraportti (julkinen)
Yhteenvetokalvot ja tiedote (julkiset)