Selvitys vesilaitoksilla käytettävistä talousveden käsittelykemikaaleista ja niiden standardisoinnista
Kehittämisrahaston rahoitusosuus: 8000 €
Rahoituspäätös tehty: 2010-03-16
Hakijan toimittamat tiedot
| Hankkeen nimi | Selvitys vesilaitoksilla käytettävistä talousveden käsittelykemikaaleista ja niiden standardisoinnista |
| Yhteyshenkilön nimi | |
| Toteuttajaorganisaatio | Vesi-Instituutti WANDER |
| Hankkeen muut toteuttajat | |
| Hankkeen koko budjetti (sis alv) | 0,00 € |
| Hankkeen aikataulu | 2010 |
| Hankkeen aihepiiri | Talousveden hankinta ja käsittely |
| Tavoitteet | |
| Toteutus | Tämän projektin tavoitteena oli tuottaa tietoa Suomessa käytössä olevista vedenkäsittelykemikaaleista, niiden standardisoinnista ja aiheeseen liittyvästä lainsäädännöstä sekä selvittää vedenkäsittelykemikaaleja koskevien tuotehyväksyntämenettelyjen pääpiirteet Euroopassa ja arvioida Suomen tilannetta tuotehyväksynnän suhteen. Projektin yhteydessä vesilaitoksille tehdyn kyselyn perusteella Suomessa käytettyjä kemikaaleja oli alle 30. Kemikaalien standardit tunnettiin vesilaitoksilla melko huonosti, sillä kysymykseen kemikaalien standardeista vastattiin suurimmaksi osaksi ”ei tietoa”. Kemikaaleista 22 % ilmoitettiin standardinmukaisiksi, mutta vain 12 % kohdalla tiedettiin oikea standardi sitä kysyttäessä. Kemikaalivalmistajia tai –toimittajia, joiden kemikaaleja oli vesilaitoksilla käytössä, oli kyselyn perusteella yli 40. Suurin osa eniten käytetyistä kemikaaleista (kalkkituotteet, lipeä, natriumhypokloriitti, rauta(III)sulfaatti) oli suurten suomalaisten valmistajien tuotteita. Toisaalta kemikaalitoimittajat myyvät sekä kotimaisten että ulkomaisten valmistajien tuotteita, riippuen saatavuudesta ja markkinahinnasta, ja tällöin käytettyjen tuotteiden alkuperästä ei voitu olla aivan varmoja. Vedenkäsittelykemikaalien standardit laatii eurooppalainen standardisointijärjestö CEN, ja kaikki CENin julkaisemat EN-standardit vahvistetaan sellaisenaan kaikissa sen jäsenmaissa. Suomessa ne julkaistaan SFS-EN standardeina. Vesikemikaalistandardeja on laadittu runsaat 110, joten Suomessa on käytössä alle kolmasosa standardisoiduista kemikaaleista. Vedenkäsittelykemikaalien standardit sisältävät valmistajille, toimittajille ja käyttäjille suunnattua ohjeistusta tuotteiden teknisistä vaatimuksista sekä testausmenetelmät kemikaalien fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien määrittämiseksi. Standardit antavat tietoa myös kemikaalien käytöstä vedenkäsittelyssä ja ohjeistavat niiden turvallisessa varastoinnissa ja käsittelyssä. Standardeissa kuitenkin painotetaan, |
| Tulokset | • Suomessa vesilaitoksilla yleisimmin käytetyt kemikaalit ja suodatintuotteet on kattavasti standardisoitu. Standardien laadinnassa on otettu huomioon juomavesidirektiivin asetta-mat raja-arvot siten, että yksittäisen tuotteen epäpuhtauspitoisuudet eivät aiheuta raja-arvojen ylittymistä siinäkään tapauksessa, että kaikki tuotteessa oleva epäpuhtaus päätyy juomaveteen. Joidenkin kemikaalien kohdalla standardissa suositellulla maksimiannostelulla voidaan kuitenkin päätyä direktiivin muuttujakohtaisten raja-arvojen ylityksiin. • Vesilaitoksilla ei tunneta riittävästi kemikaalistandardeja, eikä niitä osata käyttää kemikaalien hankinnassa. Yksi syy standardien heikkoon tuntemiseen on todennäköisesti niiden englanninkielisyys. Vain muutama kemikaalistandardi on käännetty suomenkielelle. Mikäli standardien käyttöä halutaan edistää, on etenkin yleisimmin käytettyjen kemikaalien standardit suomennettava. • EN-standardeja ei ole tarkoitettu sellaisinaan osoittamaan kemikaalin soveltuvuutta talousvesikäyttöön, sillä standardeissa edellytetään kansallisten säädösten huomioimista. Standardeissa myös painotetaan, että kemikaalit saattavat sisältää standardissa määritettyjen epäpuhtauksien lisäksi muitakin epäpuhtauksia ja että käyttäjän on otettava nämä sekä raakaveden laatu huomioon kemikaalihankinnoissaan. Muut epäpuhtaudet tulee siis tunnistaa ja niiden pitoisuudet määrittää, sillä myös talousvesiasetuksessa todetaan ensisijaisesti, että mistään talousveden käsittelyssä tai jakelussa käytetyistä aineista tai uusissa laitteissa käytetyistä materiaaleista ei saa joutua talousveteen epäpuhtauksia suurempia määriä, kuin niiden käytön mahdollistamiseksi on välttämätöntä, eivätkä ne saa vaarantaa asetuksen mukaisten talousveden laatuvaatimusten täyttymistä. Epäpuhtauksien tunnistaminen sekä käyttäjille tiedottaminen kuuluu valmistajan vastuulle. • Kemikaalistandardit eivät ole täysin yksiselitteisiä, sillä useissa standardeissa asetetaan ke-mikaaleille eri laatutasoja. Tästä syystä SFS-EN-standardien mukaisten tuotteiden käytön edellyttäminen ei kaikissa tapauksissa ole riittävä menettely käytettyjen kemikaalien laadun varmistamiseksi. • Kuluttajalle toimitetun veden laadun varmistamiseksi eri lähteistä tulevien epäpuhtauksien määrät ja käsittelyjen vaikutus niihin pitäisi tuntea. Nykyisiä erillisiä hyväksymistasoja tai raja-arvoja tulisi tarkastella kokonaisuutena. Tällöin ongelmatilanteissa olisi mahdollista arvioida epäpuhtauksien vähentämiskeinoja koko talousveden valmistus- ja toimitusketjussa sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. • Talousveden käsittelyssä käytettyjen kemikaalien laadunvalvontavastuuta ja valvontaohjeita olisi selkeytettävä, sillä valvontaa ei ole suoraan osoitettu minkään viranomaistahon tehtäväksi. Jos käytettyjen kemikaalien soveltuvuuden arviointi halutaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen vastuulle, lainsäädäntöä tulisi tarkentaa ja kemikaalien valvonta tulisi sisällyttää täsmällisesti valvontatutkimusohjelmaan. Jonkinasteinen tuotehyväksyntämenettely helpottaisi sekä viranomaisvalvontaa että käyttäjiä, kun kemikaalien soveltuvuus olisi lähtökohtaisesti arvioitu ennen tuotteen markkinoille tuloa. • Projektin puitteissa ei saatu kattavasti tietoa siitä, kuinka hyvin kemikaalivalmistajat ja –toimittajat varmistavat talousveden käsittelyyn toimitettavien kemikaalien laadun ja turvallisuuden. Yhteistyö on kuitenkin tarpeen mahdollista tuotehyväksyntämenettelyä laadittaessa. • Standardisointiin voi osallistua kuka tahansa. Olisi tärkeää saada enemmän suomalaisia valmistajia mukaan vesikemikaalien standardisointiin ja sitä kautta suomalainen näkökulma paremmin esiin. • Jotta kemikaalien oikeaan laatuun osattaisiin kiinnittää riittävästi huomiota vesilaitoksilla, tarvitaan vesilaitoksille kemikaalien ja muidenkin talousveden kanssa kosketuksissa olevien tuotteiden hankinnoissa opastavat hankintaohjeet. |
| Tietoa hankkeesta muualla internetissä | http://www.samk.fi/wp-content/uploads/2016/06/20110302raporttikansi.pdf |
| Loppuraportti (julkinen) | |
| Yhteenvetokalvot ja tiedote (julkiset) |